Pitsa -pellillinen 80-luvun reseptillä

Suomalainen pellillä paistettava pitsa on mielestäni aivan omanlainen pizzatyylinsä, kuten maailmalla tunnetut Detroit- tai Chicago -tyyliset pizzat. Ensimmäinen pitseria avattiin Suomeen vappuna 1961 ja ensimmäiset valmispitsat vakiinnuttivat paikkansa kauppojen hyllyillä 80-luvulla. Samoihin aikoihin myös yläasteen kotitaloustuntien opetussuunnitelmiin ja köksänkirjoihin tuli ensimmäiset pitsareseptit – tällöin pitsa paistettiin monesti pellillä ja täytettiin perisuomalaisilla täytteillä. Aina pizzan rantautumisesta Suomeen on käyty keskustelua, että onko oikea kirjoitusmuoto ”pizza” vai ”pitsa” ja vähitellen kansainvälisempi ”pizza” onkin vakiintunut yleisemmin käytettynä kirjoitusmuotona. 

Nyt paistetaan kuitenkin nimenomaan pitsaa. Nostalgian nälkä iski viikonloppuna ja päätinkin kysellä vanhemmiltani, että löytyisikö heiltä jostain oikein vanhan ajan pitsaresepti. Kaappien perukoilta löytyikin äitini vanha 7. luokan kotitalouden kirja, vuodelta 1986, josta löytyi nostalgiaa huokuva pitsaohje. Reseptin yläpuolella oli vanha, käsin kirjoitettu merkintä ”pellillinen x3”, joten päätin tehdä kirjan reseptin kolminkertaisena. Joitain pieniä muutoksia tein myös täytteisiin: halusin täyttää pitsan samalla tavalla kuin mummuni sen täyttäisi, joten lisäsin reseptiin jauhelihan ja tomaatin lisäksi myös keitetyn kananmunan.

Pitsaresepti 80-luvun köksän kirjasta (pellillinen)

Pohjan raaka-aineet:

Pitsan täytteet:

• 600 g jauhelihaa

• 3 kpl pientä sipulia

• 45 g margariinia

• 1 ½ tl suolaa

• 1 ½ tl paprikajauhetta

• 1 ½ tl basilikaa

• Tomaattisosetta (itse käytin tämän sijasta Mutin pizzakastiketta)

• 4–5 tomaattia (korvasin näistä puolet keitetyillä kananmunilla)

• 9–12 dl juustoraastetta (käytin tästä max puolet)

• 3–6 tl oreganoa

Valmistusohjeet

1. ”Valmista hiivataikina ja levitä se kädellä painellen tai kaaviloiden pyöreäksi levyksi leivinpaperin päälle. Jätä pitsapohja kohoamaan ja pane uuni kuumenemaan 250 asteeseen
2. Hienonna sipuli. Ruskista jauheliha ja hienonnettu sipuli kevyesti pannulla. Maista seos. 
3. Levitä tomaattisose pitsapohjan päälle ja ripottele sen pinnalle jauhelihaseos. Aseta jauhelihan päälle tomaattiviipaleet ja juustoraaste. Mausta pitsa oreganolla
4. Kypsennä pitsaa 12–15 minuuttia uunin keskitasolla”

Lähde: WSOY Kotitalous 7 (1986), Pyöräniemi, L., Liimatainen, A., Kankkunen, k., Hyry, M. Seitsemäs, uudistettu painos.

Pieniä muutoksia reseptiin

Pieniä muutoksia reseptiin päädyin kuitenkin tekemään reseptiin. Korvasin noin puolet tomaateista keitetyllä kananmunalla, laitoin juustoraastetta enintään puolet reseptissä ilmoitetusta määrästä ja paistoin pitsaa uunissa melkein 20 minuuttia. Näin pohja pääsi kypsymään kunnolla suhteellisen paksun täytekerroksen alla ja sai herkullista rapeutta. 

Pitsanpaisto on kehittynyt Suomessa vuosien varrella

Tällä reseptillä pitsasta tulee juuri sellaista kuin kotona paistettu pitsa on Suomessa maistunut. Pizzanpaisto on ottanut varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana suuria harppauksia ja nykyisin monesta kodista löytyykin terassilta tai parvekkeilta toinen toistaan edistyneimpiä pizzauuneja. Pizzataikinan kohotukseen käytetään aikaa jopa vuorokausia ja hiivaleipäjauhot ovat korvautuneet laadukkailla italialaisilla 00-jauhoilla. Myös täytteet ovat vaihtuneet jauhelihasta ja kananmunasta ndujaan, ilmakuivattuun kinkkuun ja fior di latte -mozzarellaan. Suomalaisen pitsan etu paiston kannalta on se, että siihen ei tarvita mitään erityisiä välineitä – tavallinen kotikeittiön sähköuuni riitää varsin hyvin. Jos pizzanpaistaminen alkaa kuitenkin kiinnostaa enemmän, kannattaa hommata vähintäänkin pizzakivi ja mielellään myös lyhytvartinen pizzalapio, joka soveltuu pizzan asettamiseen uuniin. Napolilaisen pizzan valmistukseen kotiuunissa ei kuitenkaan saa riittäviä lämpötiloja, joten tällöin rapeimman pohjan saa pizzauunin avulla. 

Jos haluat fiilistellä pizzanpaistoa ajalta ennen kuin suomessa oli edes vielä pizzerioita, kannattaa käydä lukemassa seuraava resepti. Vuoden 1957 Pirkka-lehden resepti kuvailee, että pizza on ”eräänlainen voileipäkakku”, jonka pohjana toimii voitaikina. Täytteeksi ehdotettiin mm. sardiineja, simpukoita ja pikkelssejä. Näin nykyajan perspektiivistä kuulostaa sen verran erikoiselta, että ehkä pitää seuraavana pizzaperjantaina laittaa tämäkin resepti testiin.