Suomalainen pellillä paistettava pitsa on mielestäni aivan omanlainen pizzatyylinsä, kuten maailmalla tunnetut Detroit- tai Chicago -tyyliset pizzat. Ensimmäinen pitseria avattiin Suomeen vappuna 1961 ja ensimmäiset valmispitsat vakiinnuttivat paikkansa kauppojen hyllyillä 80-luvulla. Samoihin aikoihin myös yläasteen kotitaloustuntien opetussuunnitelmiin ja köksänkirjoihin tuli ensimmäiset pitsareseptit
Alkuun kuitenkin muutama sana pinsasta, joka on noin parikymmentä vuotta sitten Roomassa, ilmeisesti Di Marco -yrityksen kehittämä, pizzankaltainen piiras. Pinsan ajatus on olla perinteistä pizzaa ilmavampi ja kevyempi. Sen sisus on pizzaa kosteampi ja pinta rapeampi ja tästä syystä myös taikinan hydraatio on suhteellisen korkea, jopa 80 %. Vehnäjauhoina käytetään puolikarkeita suomalaisia vehnäjauhoja vastaavia tipo 0-vehnäjauhoja, joiden lisäksi taikinaan lisätään
Unohda kaulin ja kokeile valmistaa pohja käsin. Pizzapohja pyöritetään käsin, joten et tarvitse kaulinta ollenkaan. Taikinaan kertyneiden ilmakuplien kanssa on syytä olla varovainen, sillä liian kovakourainen käsittely tuhoaa pizzan ilmavan kuohkeat reunat. Taikinaa tulee käsitellä hellästi, mutta päättäväisin ottein.
Hyvä tomaattikastike on tomaattipohjaisten pizzojen maun salaisuus ja sen valmistus on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Tarvitset vain laadukkaita tölkkitomaatteja, oliiviöljyä, tuoretta basilikaa, suolaa ja valkosipulia. Valmistusvälineeksi riittää vain kulho tai kannellinen astia ainesten sekoittamista varten. Kokoon keittäminen kannattaa unohtaa kokonaan, sillä tomaatin aromi pysyy parhaimpana käsin murskaamalla.